13. toukokuuta 2019

Joogaopettajuuden alku


Joogaopettajakoulutus on vuosia ollut salainen haaveeni, josta en ole juurikaan puhunut kenellekään. Takaraivossa on kuulunut hiljainen kuiskutus, etten minä voisi opettaa joogaa. Sehän on hirmu vaikea ja hieno laji! Olen ajatellut, että toteutan haaveeni sitten joskus... Tämä tapahtui kuitenkin nopeammin kuin ajattelin, sillä matkani joogaopettajaksi alkoi muutama viikko sitten.

Ennen viikonloppua kirjoitin, että koulutuksen ensisijainen tavoitteeni on saada joogaharjoituksesta jälleen säännöllinen osa arkeani. Toisena haluan soveltaa oppejani tanssinopetuksessa ja kolmantena ehkä uskaltaudun ohjaamaan joogatunteja.

Aloitin Pure Moven järjestämän joogaopettajakoulutuksen, joka on anatomiaan suuntautunut koulutus. Koulutuksen aikana saamme valmiudet ohjata yin-, vinyasa-, hot- ja hathajoogaa. Koulutus kestää yhdeksän kuukautta ja sisältää kahdeksan lähiopetusviikonloppua. Tämän lisäksi meidän täytyy tehdä vähintään kolme asanaharjoitusta viikossa ja lukea alan kirjallisuutta. Kurssin lopussa on tentti, jonka läpäistyään voi hakea RYT200h-sertifikaatin. Tunnen jo, kuinka tämä vuosi tulee menemään niin nopeasti opintojen parissa. Melkein hirvittää!

Joogaharrastukseni on alkanut 17-18-vuotiaana astangajoogalla. Asuin silloin Lappeenrannassa ja kävin astangajoogayhdistyksen salilla tunnelmallisessa linnoituksessa. Hurahdin lajiin ja harjoittelin pitkään säännöllisesti, kunnes tanssi alkoi viedä kaiken ajan ja myös rahat. Viime vuosina olen joogannut säännöllisen epäsäännöllisesti.

Ensimmäisenä koulutusviikonloppuna opettelimme hot joogan asanoita. Työskentelimme paljon pienryhmissä, jaoimme kysymyksiä ja ajatuksia. Aloimme heti harjoitella myös ohjaamista, mikä oli yllättävän hankalaa. Se mikä joogatessa on ihan itsestäänselvää, ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista manuaalia lukiessa. Asanoissa on monia huomioitavia seikkoja ja niitä kaikkia on mahdotonta kertoa ohjatessa. Oma ohjaustyyli kehittyy varmasti opintojen myötä.

Meitä on mukava, motivoitunut porukka opiskelemassa yhdessä. Innolla odotan, mitä nämä tulevat kuukaudet tuovat mukanaan. Kolmannen joogaopettajakoulutuspäivän loppuessa uskalsin jo sanoa ääneen, että minusta todellakin tulee joogaopettaja. Ihan minun juttuni! Miksi en tehnyt tätä jo aiemmin? 

12. joulukuuta 2018

Mitä tanssi merkitsee minulle?

Venäläisen Viktorian kanssa valmistautumassa esitykseen Lontoossa.
Olen joskus miettinyt, jos lopettaisin tanssimisen, niin mitä sitten tekisin? Kuka olisin? Mitä sisältöä elämässäni olisi? Tanssi on niin suuri osa elämääni, etten pysty kuvittelemaan elämääni ilman sitä. Tanssi on ollut osa elämääni lapsesta saakka ja nyt siitä on tullut ammattini. Mietin myös, etten edes uskaltaisi lopettaa tanssimista, koska se on niin iso osa identiteettiäni. Pelkäisin kadottavani itsestäni jotain.

Tanssi on minulle ilmaisukeino, jonka avulla pyrin kertomaan tarinoita ja välittämään tunteitani yleisölle. Se ei ole aina helpoin tie ilmaista itseäni, mutta kaikista palkitsevin. Olen kuullut lukuisia kertoja, kun ihmiset ovat tulleet esitykseni jälkeen sanomaan minulle, kuinka olen kuin eri ihminen "oikeassa elämässä" ja lavalla esiintyessä. Tämä on varmasti ihan tottakin, sillä esiintyessä koen, että voin olla mitä tahansa. Ehkä olen herkempi, voimakkaampi, räiskyvämpi, aistikkaampi ja kaikin puolin tunteikkaampi lavalla esiintyessä kuin arkielämässä.

Ehkä itselle merkittävin esiintymiseni oli viime kesänä Dance Off - tapahtuman näytöksessä, jossa sain itkettävän kaunista palautetta esiintymisestäni. Omasta mielestäni esitykseni meni todella hyvin. Olin läsnä siinä hetkessä ja tanssin koreografiani hyvin täydestä sydämestä. Näytöksessä palkittiin kolme esitystä. En saanut palkintoa, mutta tuomarit halusivat antaa minulle erityismaininnan eläytymisestäni lavalla. He sanoivat, että pienimmätkin liikkeet olivat tärkeitä yleisölle, koska tein niistä tärkeitä itselleni. Juuri tähän pyrin: tanssin ei tarvitse olla pelkästään suuria, näyttäviä temppuja ollakseen merkittävää.

Bozigle Factory / Bambú 
Tanssi on minulle yhteisöllisyyttä. Olen kuulunut muutamiin eri tanssiryhmiin ja -yhdistyksiin. Kun samojen ihmisten kanssa tapaa yhteisen intohimon äärellä useita kertoja viikossa ja vielä esiintyy yhdessä, väkisinkin siitä porukasta kehittyy tiivis yhteisö. Tanssimme Elysiumin kanssa yli kuusi vuotta yhdessä. Olen monia upeita kokemuksia rikkaampi niiden vuosien ansiosta ja ne myös opettivat paljon tanssista ja esiintymisestä sekä ryhmätyöskentelystä. Nyt toivon, että Studio Manda Jamista muodostuu tanssiyhteisö studion oppilaille. Paikka, jossa pääsee jakamaan onnistumisia, turhautumista ja tanssin iloa muiden harrastajien kesken. 

Upeat, ihanat oppilaani kevätnäytöksessä toukokuussa 2018.
Olen matkustanut tanssin merkeissä melko paljon ja tunnen kuuluvani myös globaaliin tanssiyhteisöön varsinkin Salimpour-formaatin ja tribal fusionin merkeissä. On ihan parasta tutustua eri maiden ja kaupunkien tanssijoihin ja heidän tapoihinsa tehdä tanssihommia. Olen matkustanut useasti yksin kursseille tuntematta muita, mutta koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin. Tanssi yhdistää ja on heti jokin yhteinen puheenaihe! Nykyään, kun matkustan tanssikurssien perässä ulkomaille, lähes aina siellä on joku tuttu samalla kurssilla.

Tukholman tanssiystäväni Bal Anatin kenraaliharjoituksissa Brysselissä.
Tanssi merkitsee minulle myös jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä haastamista. Se on hieno tunne, kun kymmenen tanssivuoden jälkeen tajuaa, ettei oikeastaan tiedä juuri mitään. :D Parin ensimmäisen vuoden jälkeen luulee tietävänsä kaiken. Sitten tulee se ahaa-elämys, jonka myötä ymmärtää, että opittavaa on niin paljon, että oma tietotaito onkin melko vähäinen. Haluan kehittää itseäni sekä tanssijana että opettajana ja se tie on loputon. Koskaan ei ole valmis (edes opettajana).

30. syyskuuta 2018

Syyskuun kuulumisia


Syyskuu on kulunut yllättävän hitaasti, vaikka kauden tanssitunnit ovat alkaneet rytinällä ja on muutenkin ollut useampi projekti työn alla. Nyt myös kulunut kuukausi siitä, kun olen siirtynyt päätoimiseksi yrittäjäksi ja mietin vain, miten ihmeessä edes olen ehtinyt käydä päivätöissä... Toki minulla on nyt enemmän ohjauksia kuin päivätöiden ohessa, mutta silti. 

Parasta tässä kuukaudessa on ollut se, että on aikaa ajatella ja ideoida. Ideoita pulpahteleekin päähän vähän väliä ja jotkut niistä pääsevät heti toteutukseen ja osa jää vielä odottamaan oikeaa hetkeä. Tekemistä on paljon, mutta onneksi on mieluisia töitä. 

Omalla treenirintamalla on tällä hetkellä hiljaista, koska olen ollut kipeänä niin kuin kaikki muutkin tuntuvat olevan. Olen niin yllättynyt siitä, että pysyin vuoden terveenä ilman mitään flunssia, mutta nyt sitten elo- ja syyskuun aikana kaksi kertaa kipeänä. Onneksi nyt on yskä väistymässä ja voi palata omien treenien pariin. Syksyn ja talven aikana haluaisin tehdä uuden soolokoreografian itselleni ja keskittyä kunnolla Suhaila L3-testin materiaaleihin. Siihen päälle vielä salitreeni pari kertaa viikossa ja akrobatiatreenit sekä twerk-ryhmän treenit kerran viikossa. Säännöllinen treenirytmi on ollut nyt liian pitkään kadoksissa, joten siihen haluaisin panostaa.


Viime viikonloppuna oli Studio Manda Jamin ensimmäinen twerkshop Anniina Raittisen johdolla. Sali oli täynnä upeita naisia ja oli itsekin kiva päästä tanssimaan Anniinan opetuksessa. Seuraava twerkshop on 21.10. ja silloin saamme vieraaksi Miittu Lehvävirran, joka on aikamoisen kova twerkkaaja ja myöskin dancehall-tanssija. En malta odottaa! Studiolla tapahtuu muutenkin, sillä fysioterapeutti, Marko Grönholm ohjaa neljän kerran Movement-kurssin loka-marraskuussa. Movement on monipuolista liikkumista, leikkiä liikkeen kanssa. Luonnollista liikkumista kehonpainoa käyttäen. Olen itse käynyt Markon tunnilla ja se oli yksi parhaista ohjatuista tunneista, jossa olen ollut. Oli mielettömän hauskaa, sopivan haastavaa ja samalla tuli huomaamatta hiki. Suosittelen lämpimästi näitä tunteja tanssijoille ja ihan kaikille liikkujille!